Yritin kirjoittaa blogitekstin Suomen luonnon päiväksi (26.8.). En saanut valmista aikaiseksi, sillä koin tärkeämmäksi juhlistaa mieheni kanssa hääpäiväämme mökillä luonnon helmassa. Seuraava aikomus oli saada valmista Yrittäjän päiväksi 5.9. Vaikka miten asetan itselleni henkisiä takarajoja, mieleni tuotantopäällikkö päättää toisin. Luovuus ja aikataulupaineet eivät yksinkertaisesti istu samassa neuvottelupöydässä. Tekstini vaativat hidasta kypsyttelyä takkatulen loimussa, horisontin järvelle ja riittävästi suopursun tuoksua.
Yrittäjän taimesta puuksi
Yrittäjäperheen lapsena minulla on ollut pienestä pitäen liikeideoita. Ensimmäisen kukkakauppani perustin alle kouluikäisenä. Myin tienposkessa luonnonkukkia pysäyttämilleni autoilijoille. Onnistuneen kaupan muistan hyvin: traktorinsa pysäyttänyt mies osti vaimolleen mustikanvarpuja kotiin viemisiksi. Serkkuni kanssa yritimme myöhemmin perustaa barbin vaatteiden pop up -myymälän samalla pysäytystaktiikalla. Sillä kertaa vanhemmat torppasivat bisneksemme. Ystäväni kanssa myös käsikirjoitimme ja ohjasimme ala-asteella näytelmiä naapurustossa. Pääsylipputuloista ja makeisten myynnistä saatiin jopa ihan oikeita tuloja.
Kun lähdin opiskelemaan konservointia ammattikorkeakouluun, haaveena siinsivät jo kauniiseen riviin järjestellyt pigmenttipurkit oman konservointistudion hyllyillä. Kotoa peritty yrittäjyyden malli ja vapauden kaipuu olivat suurimpia syitä yrittäjäksi ryhtymiseen 11 vuotta sitten. Sen jälkeen, kun valmistuin konservaattoriksi en ole muutamaa lyhyttä työkeikkaa lukuun ottamatta ollut työsuhteessa. Aluksi ajatus yksin yrittämisestä tuntui pelottavalta, ja päädyimmekin muutaman opiskelutoverin kanssa perustamaan yhteisen osuuskunnan Konservointikillan.
Ensimmäisellä vanhempainvapaallani viisi vuotta sitten ihastuin Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjaan ”Unelmahommissa”. Kirja pureutuu siihen, kuinka he ovat halunneet suunnitella oman työnsä ja elämänsä omien kiinnostuksen kohteidensa ympärille. Satu Rämö toteaa kirjassa kauniisti: ”Onnellisuus on menestyksen korkein muoto”.
Uusi lajinmääritys
Jokin siemen tuosta kirjasta jäi kai itämään sisälläni, kunnes vuosi sitten uupumuksen jälkimainingeissa elämässäni alkoi filosofinen muutos. Ymmärsin, etten ollut elänyt täysin sellaista elämää kuin halusin. Aloin miettiä, miten saisin kaikenlaista mukavaa liitettyä osaksi työtäni. Ja toisaalta halusin tehdä omilla kyvyilläni jotakin, millä voisi olla merkitystä muille ihmisille ja luonnon hyvinvoinnille. Yrittäjiin tuolloin erikoistunut mentori Pipsa Valkeila auttoi minua selvittämään omia vahvuuksiani, opetti luottamaan kykyihini ja antoi siten unelmalleni siivet. Jatkoin yksinyrittäjänä ja loin yrityksestä täysin uuden, omanlaiseni kokonaisuuden.
Vuosirenkaita kertyy
Myös yrittäjyydessä aiemmin tekemäni virheet näyttäytyivät nyt selkeästi. Työaikani laskutus oli ollut pahasti pielessä. Olin uuvuttanut itseni ja tappanut motivaationi ylipitkien työmatkojen ja työmäärään nähden liian vähäisten ansioiden takia. Stressitasoni olivat jatkuvasti korkealla, sillä olin tottunut reagoimaan viesteihin heti ja palvelemaan asiakkaita vuorokaudenajasta riippumatta.
Näen oman hyvinvoinnin nykyään menestyvän yrittäjän tärkeimpänä pääomana. Vaikka kuinka nauttisi työstään, ei kukaan elä pelkästään rakkaudesta lajiin. Kuten huippu-urheilija, yrittäjäkin tarvitsee laadukkaat välineet, unta, fyysistä harjoitusta, laadukasta ravintoa, terveydenhuoltoa ja vireän mielen pystyäkseen parhaimpaan suoritukseensa. Nuo kaikki resurssit tulisi yrittäjän muistaa sisällyttää myös hintoihinsa.
Uupuneen ihmisen näkökentän edessä on pilviverho. Sitä mukaan kun voimavarani lisääntyivät, avauduin uusille mahdollisuuksille ja ideoille yritykseni suhteen. Ensin tuo pilviverho rakoili ja lopulta koko taivas oli kirkkaana edessä. Uskon, että omaan hyvinvointiin käytetyt työtunnit tulevat moninkertaisena takaisin.
Olen oppinut tunnistamaan omien voimavarojeni rajat. Sen takia käytän hyvillä mielin osan työpäivästä metsässä samoiluun ja uimiseen. Otan tarvittaessa pienet päiväunet tai valmistan perheelle ruokaa kesken työpäivän, jos sillä tavalla säästyy voimia selvitä illasta lasten kanssa.
Juuria kasvattamassa
Kuinka pehmeillä arvoilla varustettu yrittäjä voisi olla rikkomatta itseään maailman alati kiihtyvässä vauhdissa? Vastaukseni on, että oma arvomaailma voi toimia tehokkaana iskunvaimentimena. Kunhan tutustuu omiin arvoihinsa ja päättää toimia yrittäjyydessä niiden mukaan. Mikään ei ole niin kuluttavaa kuin jatkuvassa arvoristiriidassa eläminen.
Saku Tuominen esittää kirjassaan ”Kuinka puut kasvavat — ja miksi antilooppi ravistaa”, että tulevaisuuden kasvu voisi olla ennen kaikkea syvyyskasvua. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Voimme kasvaa vain eettisellä tavalla. Siten, että emme polta loppuun tärkeimpiä resurssejamme: itseämme, työvoimaamme ja koko planeettaa.
Katson somefeediä: provosoivia kommentteja, klikkiotsikoita ja mainontaa, joka epäeettisin keinoin tai valheellisen informaation avulla yrittää kirkua huomiotamme. Saan kylmiä väristyksiä. Mietin, onko koko maailma muuttunut markkinatalouden, yksilökeskeisyyden ja tehokkuusvaatimusten pyörteisessä sellaiseksi, että me ihmiset emme enää näe toisiamme. Emme osaa kohdata, saati kommunikoida. Monet joutuvat taistelemaan huomiosta kuin ”huonosti käyttäytyvä” lapsi, joka todellisuudessa kaipaa vain aikaa ja ymmärrystä. Eikä osaa raukka itse sitä sanoittaa.
Olen yrittänyt ottaa mallia muista yrittäjistä, miten näkyvyyttä saadaan. Alati kasvavia vaatimuksia on siitä, kuinka usein pitäisi julkaista tullakseen noteeratuksi. Minua ei ole luotu samanlaiseen pikaviestintään. Se rikkoisi minut alta aikayksikön. Lopulta päätin tehdä omalla tyylilläni – kasvattaa juuria – tehdä syvempiä julkaisuja, keskittyneemmin ja huomattavasti harvemmin kuin muut. Se saa luvan riittää. Tämä maailma ei kaipaa yhtään lisää kiitoa ja pintaliitoa.
En voi olla ajattelematta, että jos pyrähdämme toistemme ohi kuin sudenkorennot saaliin perässä, menetämme muutakin kuin ohikiitävän hetken. Onko meillä aikaa syventyä niihin asioihin ja ihmisiin, joista intohimomme, arvomme ja rakkautemme kumpuavat? Mikä järki täällä olemisessa muuten on?
Olen havainnut, että yrittäjyydessä intohimo, flow ja merkityksen tuntu saavat ajan pysähtymään tai ainakin kulkemaan verkkaisemmin. Silloin ei tarvitse olla huolissaan siitä, syntyykö tulosta riittävän nopeasti.
Oma haavepuusi?
Haaveilusta ei ole kenellekään haittaa! Jos sinulla olisi oma yritys, jossa voisit myydä mitä tahansa palvelua tai tuotetta. Mitä se olisi? Tunnistatko omat vahvuutesi ja intohimosi? Miltä elämä sinusta tuntuisi, jos voisit riskeistä ja esteistä välittämättä tuoda omaa osaamistasi esiin yrittäjänä?
Tai onko sinulla asioita, jotka tahtoisit oppia? Jotain mikä sytyttää sinut ja synnyttäisi ehkä flow-tilan. Elämään voi tuoda uskomattoman paljon lisää sävyjä raivaamalla tilaa niille asioille, joiden tekemisestä nauttii. Ehkä oma palkkatyökin alkaa tuntua sen jälkeen mielekkäämmältä.
Memento mori (suomeksi: muista kuolevaisuutesi)
Elämän rajallisuudesta muistuttava Vanitas -asetelmani vuodelta 2022.
Hehkuvaa syyskuuta lukijat!
