Tarinani

Olen lapsesta asti ihastellut ja arvostanut kaikkea haurasta ja haavoittuvaista

Minulla on ollut tarve varjella ja vaalia näitä asioita: luontoa, lapsia, vanhuksia, elämän murjomia ihmisiä ja eläimiä, vanhoja esineitä ja muistoja. Taaperona lohdutin auton alle jäänyttä koiraamme Pörriä:  ”Älä sule Pölli, kyllä sinut kuntoon liimataan”. Ala-asteikäisenä varjelin aarteina papan verstaasta pelastettuja huonekaluja: vanhaa piironkia, piianpeiliä ja päästävedettävää sänkyä. Hoidin metsässä kuorestaan vaurioituneita puita ja pelastin perhosentoukkia hangelta. Hamsterini sai arvokkaan viimeisen leposijan antiikkisesta peltirasiasta. Vaadin äitiä hankkimaan kummilapsen Afrikasta ja keinutin pienempiä lapsia koulun pihalla. Naapurissamme askeettisesti elänyttä vanhusta tuin taloudellisesti pudottamalla kolikoita postilaatikkoon.

Olen ilmentänyt tätä vaalimisen tarvetta läpi elämäni keräilemällä ja dokumentoimalla kaikkea mahdollista.

Lapsena ja nuorena kirjoitin, piirsin ja maalasin. Aiheena olivat usein eläimet, pienet lapset ja surulliset kohtalot. Myös ammattini maalaustaiteen konservaattorina on luonnollinen jatkumo: halu suojella ja säilyttää taideteoksia. Konservaattoriksi valmistumisen myötä minulle tuli pitkä tauko luovaan harrastamiseen, sillä työ oli pääosin käsillä tekemistä. Olen työskennellyt konservaattoriyrittäjänä 10 vuoden ajan.

Yksityiskohta Reidar Särestöniemen maalauksesta

Sain kaksi tytärtä vuosina 2018 ja 2020.

Vanhempainvapaalla heräsi jälleen kaipuu taiteen tekemiseen ja äitiys herkisti minua entisestään. Vaikka mieleeni tulvi luovia ideoita, aikaa niiden toteuttamiseen ei ollut, sillä olin täydellisen omistautunut lapsilleni. Loppuvuonna 2021 koin uupumuksen. Uupumus opetti paljon itsestäni. Ymmärsin oman hyvinvoinnin merkityksen ja sen, että omia luonnollisia tarpeitaan vastaan ei kannata taistella.

Taiteentekijänä saan jälleen olla herkkien asioiden vaalija.

Nyt aikuisena haluan varjella myös näkymättömiä hauraita asioita, kuten lapsuutta, ystävyyttä, luovuutta ja käsityöperinteitä. Luulen että olen löytänyt tekemiselleni ja olemassaololleni merkityksen. Minun osani on tuoda hentoja ja haavoittuvaisia asioita näkyvämmäksi ja vaalia niitä. Parhaiten se luonnistuu minulta visuaalisin keinoin, joten niiden kykyjen kehittämiseen aion jatkossa keskittyä.