Seuraavan tekstin loihti kynästään jo kevään korvalla nimimerkki Valkea Haiku. Teksti inspiroi minua luomaan kuvitustaidetta koko kesän ajan, siksi se julkaistaan vasta nyt. Kuvitus on ideoitu yhdessä Valkean Haikun kanssa.
Valkea Haiku:
Melkein puolet elämästä menee hukkaan, koska pitää nukkua! Miksi pitää nukkua!
Kunpa en olisi sanonut niin! Vaikka olinkin ymmärtämätön tosi nuori. Olisi pitänyt luottaa ikiaikaiseen viisauteen, eikä kyseenalaistaa.
Elämän paineen sykettä ei kestä yhtäjaksoisesti ilman taukoa. Säännöllistä taukoa. Elämän kipu nousee sfääreihin, joissa sen ei pitäisi olla.
Entä hengitys? Se ei taukoa ennen kuin elämäkin. Se kuitenkin jaksaa. Ja miten ihmeellinen se onkaan! Ihmiskeho yhteistyössä luonnon tuottaman näkymättömän elementin kanssa. Kumpikin hyödyttää toistaan.
Kunnes toinen keksii ottaa julman ylivallan. Molemmat tuhoutuvat silloin. Niinkö on vääjäämätöntä?
Entä luonnon tuottama ravinto ja ihmiskeho? Eikö se ole tiedettä ja taidetta korkeimmillaan. Luonto kasvattaa juuri sitä, mitä keho tarvitsee elääkseen ja toimiakseen.
Terve keho huippuun viritetyn teknologian tavoin osaa hyödyntää ja ottaa tarpeellisen. Poistaa tarpeettoman ja haitallisen.
Onko tämä itsestäänselvää ja ohimennen sivuutettavaa? Eikö ennemmin ihmeteltävää ja ihasteltavaa.
Eikö huipputeknologiaan tarvita aivot ja suunnitteluaikaa. Entä mitä ihmiskehoon? Sen yhteistyöhön luonnon kanssa? Eikö joku, joka sen loi!
