Linnablogi - osa 2: Tumman orin mestarityö

Miehen leukaperät olivat taidokasta veistotyötä, lihakset kuin jumalten sorvaamat ja kourat väkivahvat. Hänen sananpartensa olivat lyhyitä ja arvoituksellisia. Hymy aavistuksen kireä, mutta siihen ei kätkeytynyt tekopyhyyttä tai vaaraa. Lapsen vaistoissa tuo tumma ori herätti varovaista kunnioitusta, mutta huokui silti oikeudenmukaisuutta ja lempeyttä.

Mies otti tytön moottoripyöränsä kyytiin. Se oli ensimmäinen kerta kaksipyöräisen selässä, tuulen tuivertaessa tukkaa. Miehen rinnassa sykki sama liekki – synnynnäinen vapauden kaipuu – kuten tytöllä.

Lopettava sikatilallinen uhkui maalaisromanttista anarkiaa. Hän ei tahtonut perinteistä elämää. Sellaista roolimallia ei tyttö ollut ennen nähnyt. Joku, jolla oli voimaa irrottautua kahleista ja vastustaa valtarakenteita. Kukaan lähipiirissä ei edustanut boheemia taiteilijasielua, kuten hänen serkkujensa isä, Kelkan Matti.

Pikku-Kaisan esikuva

Mies oli minun – herkän taiteilijasielun – ihailun kohde. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Matti rakensi minulle ensimmäisen, ikioman huoneen. Hän remontoi kotitaloamme 90-luvulla.

Myös suuri autotallirakennus valmistui pihallemme käden käänteessä. Matti ei huolinut autotallin rakennuksesta korvausta. Sanoi työn olevan lahja veljelleni, hänen kummipojallensa.

Autotallin päädystä, kesäkämpästä tuli ensimmäinen oma yksiöni. Matin ansiosta pääsin tekemään pesäeroa vanhemmista jo alakouluiässä.

Roolit oli jaettu. Mies oli hyväntekijä. Hyvis. Supersankari. Vuosikymmenten päästä kävi ilmi, että hänellä todella oli jumalaiset voimat ja kyvyt.

Mustan Raudan Linna

Tänä kesänä, kuusi vuotta seppämestari Matti Kelkan kuoleman jälkeen, hänen kaikessa hiljaisuudessa, yksin rakentama, kivilinna on avautunut yleisölle. Matin lapset Anniina ja Juuso Kelkka perivät metsän reunaan rakennetun huiman Linnan.

He päättivät tehdä Mustan Raudan Linnasta taiteen näyttämön kunnioituksesta isänsä elämäntyötä ja arvoja kohtaan. Linna sijaitsee Oripäässä, ja on mukava kesäretkikohde, vaikka kaksipyöräisellä mutkitella Turusta suosittua Aurajoen matkailutietä pitkin.

Seppämestari rakensi kivistä unelmaansa hartaudella, kärsivällisyydellä, tuskalla ja hiellä parinkymmenen vuoden ajan. Linna ei tullut valmiiksi, eikä sen ehkä ollut tarkoituskaan koskaan valmistua.

Varsin esittelykuntoinen ja tutustumisen arvoinen Linna kuitenkin on, nyt kun Matin lapset ovat viimeistelleet isänsä työtä tehdäkseen Linnasta saavutettavan.

Unelmat todeksi kivi kiveltä

Silmää hivelevien yksityiskohtien lisäksi Linna pursuaa upeita takotöitä ja suloisia lasten keinutuoleja. Vaikea uskoa, että kaikki nämä – noin 150 sorvattua keinutuolia, taotut kynttilänjalat, takkasetit, sängynpäädyt ja naulakot – ovat yhden ihmisen kätten työtä.

Linnan joka ikisen kiven mies on paikalle raahannut ja Linnaansa omalla nosturilla pystyttänyt; valanut betonista koristeelliset reunalistat ja kattopaneelit; rakentanut ikkunat ja takonut hienostuneet kaiteet sekä ovien saranat. Vain suurten holvikaarten valamisessa hän on tukeutunut ystäviensä apuun.

Linnan kesä

Tänä ensimmäisenä kesänä minä ja kaksi muuta taiteentekijää olemme saaneet kunnian asettaa töitämme näytille Linnaan. Jo 40-vuotta taidetta harrastanut Jari Penkkimäki oli Matin hyvä ystävä. Jari on maalannut upeita teoksia Matin lempiaiheista – kukosta, kirjoista, Paula Koivuniemestä, keinutuoleista – vielä tämän elossa ollessa.

Jarin symboleita ja merkityksiä vilisevät teokset herättivät kiinnostukseni myös ilmeikkäillä kehyksillään. Taiteilija on valmistanut osan niistä taidokkaasti itse, ja kehykset ovat osa teosta.

Sain suureksi ilokseni tutustua Jariin avajaisviikonloppuna ja kuulla hänen kertomuksiaan mestari Matista. Jarin mukaan Matti vertasi Linnansa työstämistä usein Gaudin rakennusvisioihin. Matti olisi toivonut Jarin joskus maalaavan Linnansa seiniin freskoja – mielellään alastomista naisista.

Linnan yläkerrassa on esillä 21-vuotiaan Vanessa Heinosen taianomaisia, Suomen luonnon inspiroimia maalauksia. Osa niistä oli maalattu pienille puukiekoille, taidokkaan pikkutarkasti.

Linnan pihalla pidetään pajakahvilaa, jossa on tarjolla niin makeita kuin suolaisia herkkuja. Sepän pajassa ahjo on kuumana ainakin osan viikonlopuista ja sepät järjestävät siellä työnäytöksiä. Isäni Kari Kannus laulaa kitaransa säestyksellä Linnassa melkein jokaisena avoinna pidettävänä viikonloppuna.