Olen välillä lukenut vanhoja kirjoituksiani uupumuksen ajalta, ja pohdiskellut, millä tavoin asiat ovat muuttuneet sen jälkeen.
Uupumuksen keskellä kirjoitin vastauksen mentorini antamaan tehtävään: Mitä toivoisit elämääsi enemmän? ”Tahtoisin löytää niin paljon voimavaroja, että osaisin todella nauttia lasten ja mieheni seurasta, elämän ihmettelystä heidän kanssaan. Haluan, että asiat tuntuisivat joltain, eikä kaikki olisi silkkaa suorittamista. Haluan lisää mun elämään: 1. omaa aikaa 2. läsnäolon tunnetta 3. iloa 4. aistillisuutta.”
Tyyntä ja myrskyä
1,5 vuotta tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen voin sanoa, että asiat todella tuntuvat joltain. Yhtenä hetkenä olen pakahtua onnesta, inspiraatiosta tai liikutuksesta, seuraavana taas haljeta ahdistuksesta ja epätoivosta. Tunnekuohujeni keskellä mietin välillä, mitä annettavaa näin ailahtelevaisella ihmisellä on kenellekään. Olenko liian herkkä, kun en tahdo selvitä tavallisesta arjesta.


Onneksi kykenen nykyisin melko hyvin hallitsemaan mielipahaa ja ahdistusta. Olen oppinut löytämään ne keinot, joilla pääsen takaisin harmonian ja tyyneyden tilaan. Lopulta taas tajuan, että kaikki on ihan hyvin. Ne olivat vain tunteita, eikä mikään objektiivinen totuus elämäni tilasta.
Itsemyötätunto
En silti vaihtaisi tätä nykyistä tunteiden sävyttämää elämää mihinkään. Ennen minulla oli tapana syyllistyä omista tunnereaktioistani, varsinkin jos ne tapahtuivat lasten nähden. Hyväksyvä ja myötätuntoinen suhtautuminen omia tunteita kohtaan on lisännyt empatiakykyäni. Uskoakseni ymmärrän nyt muita ihmisiä paremmin. Ja erityisesti lapsiani, jotka ovat luonnollisesti usein voimakkaiden tunteiden vallassa.


Aistillisuuden lisääntyminen
Tunteille avoimena saan nykyään niin paljon enemmän irti taiteesta, musiikista, tuoksuista ja luontokokemuksista. Voin melkein nähdä musiikin väreinä ja imeä luonnon itseeni sen tuoksuista. Elokuvat ja musiikki saavat minut tätä nykyä itkemään helposti. Aiemmin tapasin sanoa, että en ymmärrä mitään musiikin päälle. Vaikka olen edelleen herkkä hälylle ja kaipaan usein hiljaisuutta, olen oppinut nauttimaan musiikista. Se lohduttaa, inspiroi, säkenöi kehossani tai johdattelee flow-tilaan.
Tunnekehoyhteys
Tämä tunne-elämän muutos on nähdäkseni seurausta arjen levollistamisesta ja hermostoni vähittäisestä rauhoittumisesta. Olen pikkuhiljaa opetellut tunnistamaan tunteitani sekä tarpeitani. Etsinyt itselleni sopivia keinoja palata takaisin rauhan ja turvan tilaan aina, kun paniikki ja ahdistus minut valtaa. Tunteet ovat kehollinen kokemus, eikä mieltä saa rauhoittumaan käskemällä. Erilaisilla fyysisillä tavoilla pystyy viestimään keholle ja aivoille, että on turvassa. Jolloin tunteetkin lopulta laantuvat.


Uskoin pitkään, etten ole tunteellinen, aistillinen tai luova ihminen. Oletko sinä ajatellut itsestäsi niin? Ehkä kyse onkin vaan siitä, että tahtisi on niin kova. Ei ole aikaa tunteille tai aistimuksille, ja olet oppinut ohittamaan omat tarpeesi. On helpompaa turruttaa tunteita kuin tuntea ne. Ja monella hermosto on saattanut kehittyä ylivireiseksi.
En enää häpeile yhtä paljon näyttää tunteita. Minusta on lahja olla tunteva ihminen. Ehkä jos meillä kaikilla olisi mahdollisuus oppia tunnetaitoja, maailma olisi hieman vähemmän kärjistynyt ja kahtiajakoinen. Uskon, että tunteiden läpi kulkee polku luovuuteen, myötätuntoon ja syvällisyyteen.

Aistikkaita loppukesän hetkiä!
P.S. Itse olen saanut paljon apua omien ja lasteni tunnetaitojen vahvistamiseen Kasvun Taika -nimisen yrityksen Instagramista ja verkkokursseilta.