Luomuksia

Uskon siihen, että tekemällä asiat hartaudella myös niistä syntyvä kokemus on voimakkaampi.

Olen tehnyt päätöksen, että mihin ikinä ryhdynkin teen sen kärsivällisesti ja keskittyneesti. Vuodet konservointiyrittäjänä, käsityöläisenä ja äitinä ovat opettaneet, että huolellisuus näkyy aina työn lopputuloksessa. Hutiloiden tehtyä työnjälkeä on usein aikaavievää korjata. Ja se mihin keskittyy, myös vahvistuu.

Tehdessäni taidetta haluan luoda hauraasta hetkestä jotain todella pysyvää.

Maalaukset

Panen kaiken osaamiseni taideteokseen, jotta asiakas saa seinälleen luomuksen, joka kestää vähintään yhden ihmiselämän. Yhdistän työtavoissani perinteisiä käsityötekniikoita tutkitusti hyvälaatuisiin nykyaikaisiin materiaaleihin. Laadukkaat kiilapuut ja pellavakangas sekä perinteisillä nupinauloilla huolella pingottamani maalauskangas ovat tavaramerkkini. Kiilakehyksen nurkissa ovat kiinni puukiilat, ja maalauskankaan löystyessä ajan kanssa sen voi halutessaan tuoda minulle kiristettäväksi veloituksetta. Lämpötilan ja ilmankosteuden vaihteluiden vaikutuksilta sekä kolhuilta maalausta varjelee taustasuojalevy. Taideteosta suojaa myös puinen koristekehys, jonka valmistan ja kiinnitän itse. Hyvät ripustuslaitteet varmistavat turvallisen kiinnityksen seinälle.

Uupumuksesta toipuessani minua kiehtoivat erityisesti kasvien vuodenkierron ja prosessien seuraaminen. Luonnossa päämäärättömästi vaeltaessa katse kiinnittyi saniaisten avautuviin kuolleenkouriin sekä kesän ja syksyn edetessä niiden erilaisiin tapoihin lakastua. Seurailin lumpeiden hajoamista jäätyvässä järvessä ja mykistyin pellon laidalla, jonne kokonainen auringonkukkasato oli jätetty mädäntymään. Näen erityisesti kuolevissa kasveissa veistoksellista kauneutta, jota en voi ohittaa. Näiden hauraiden hetkien maalaukselliset elementit kutsuvat minua luomaan taidetta. Omissa sisäisissä prosesseissani olin kai tuona syksynä samassa vaiheessa kuin kasvit. Tunsin surua ja irtipäästämisen haikeutta, sillä osuuskuntamme Konservointikilta oli tullut tiensä päähän. Lakastuvien kasvien hento kauneus lohdutti minua, kun tunsin eroahdistusta kymmenen vuotta kasvaneesta ja lopulta hajoavasta yrityksestä. Samaan aikaan tiesin, että sisälläni kasvaa idea jostakin uudesta, mikä hakee vielä muotoaan.

Luonto on niin vavisuttavan kaunis ja ihmeellinen, etten voi olla herkistymättä sen äärellä. Kun herkistyn, huomaan että maailma värähtelee kanssani samaan tahtiin ja heijastelee takaisin omaa värähtelyäni.

Tunnen olevani vanha sielu. Olen aina ystävystynyt kaiken ikäisten ja monenlaisten ihmisten kanssa. Silti en ole oikein koskaan tuntenut kuuluvani joukkoon tai sopivani mihinkään muottiin. Luontevimmalta oloni on tuntunut itseäni vanhempien ihmisten seurassa. Ikäänkuin en kuuluisi tähän aikaan. Tämä näkyy myös taiteessani ajattomuutena. Trendien seuraaminen ei ole koskaan ollut minulle tärkeää. Aiheensa ja maalaustapansa puolesta työni voisivat olla peräisin moneltakin aikaisemmalta aikakaudelta. Käytän maalauksissani kultausta ja hiekkakultausta – vaikutteet tulevat vuosisatojen takaisesta taiteesta. Myös pikkutarkassa kerroksellisessa öljyväritekniikassani on historian havinaa. Aiheena luonto on aina läsnäoleva, kaikkien yhteinen eikä kenenkään oma. Lempikasvilajini saniaiset kukoistivat jo dinosaurusten aikaan. 

Maalauksissani on pysähtyneisyyttä, kuten niissä hetkissä, jolloin katseeni kiinnittyi veden alla hitaasti hajoavaan lumpeeseen tai kukoistuksensa loppuvaiheessa oleviin syksyn kasveihin. Kuoleva hauras lehti on juuri putoamaisillaan, mutta sillä hetkellä kun olen ottanut siitä kuvan se seisoi vielä järkähtämättä paikoillaan kuin veistos.

Maalaukseni äärelle voi palata hektisen päivän päätteeksi ja löytää rauhan: Siinä se hento lehti kököttää yhä paikoillaan.
Kaikki on hyvin tässä ja nyt.

Säilyvä kukkataide

Kukkien kasvattaminen, sidonta ja kuivattaminen olivat osa uupumuksesta toipumisen prosessia. Läheisteni näkökulmasta touhuni näytti luultavasti järjettömältä voimien tuhlaukselta, enkä itsekään osannut sitä itselleni perustella tai selittää. Kasvatin kukkia useissa puutarhamme kasvatuslaatikoissa. En kuitenkaan tyytynyt siihen vaan poimin kuivatettavia kasveja alkukesästä syksyyn pihanurmikolta, perennapenkeistä, ojista ja vanhempieni merenrantamökiltä. 

Kun väsymys lopulta hellitti otettaan kävin kukkasidontakursseilla ja inspiroiduin jouluksi tekemään läheisilleni kransseja kuivatuista kukista ja kasveista. Idea kukkakransseista jalostui myöhemmin taiteeksi, jossa yhdistyvät vanhat kehykset ja kesällä keräämäni kukat ja kasvit.

Cyanotypia

Cyanotypia on vanha valokuvatekniikka 1800-luvulta. Kiinnostuin menetelmästä, sillä sen avulla voin toistaa paitsi valokuvia myös esimerkiksi kasveja ja muuta fyysistä materiaalia. Olen tehnyt vasta muutamia kokeiluja cyanotypialla, mutta tämä tekniikka on jo vienyt sydämeni.  Cyanotypioissa voin hyödyntää  esimerkiksi syksyllä keräämiäni upeita toukan syömiä lehtiä sekä valokuvia, joita olen aina ottanut runsaasti. 

Aiemmalta koulutukseltani olen taidekehystäjä artesaani, joten minulta voi halutessaan tilata cyanotypian ammattimaisesti kehystettynä. Cyanotypioita tulossa myyntiin verkkokauppaan.