Nämä kirjeet on kirjoittanut Jekku-tonttu, jonka kirjurina minä toimin salaa lapsiltamme. Jekku-tonttu on hiippaillut kodissamme jo muutamana peräkkäisenä vuonna joulun alla jättäen jälkeensä kirjeitä, jekkuja ja joskus aikamoisen sotkunkin.
Tänä vuonna lapsilla on ensimmäistä kertaa kaksi kotia. Vierailemalla molemmissa kodeissa tasapuolisesti tonttu haluaa osoittaa lapsille: riippumatta siitä, miten asiat muuttuneet, kaikki on kuitenkin hyvin.
Osaa lasten saamista kirjeistä on hitusen editoitu tänne blogiin. Lasten nimet on myös muutettu.
1. joulukuuta
Tervehdys lapsukaiset, ja taianomaista joulukuun ensimmäistä päivää!
Hiippailin tänne tupaan rakentamastanne huikean hienosta tonttuovesta. Olipa juhlallista astua siitä sisään. Olette tainneet odottaa minua jo!
Minä olen vieraillut teidän kodissanne jo useampana vuonna lisäten ripauksen taikaa joulun, joskus pitkältäkin tuntuvaan, odotukseen. Tulin tuossa ajatelleeksi, etten ole tainnut kertoa teille kovin paljon itsestäni. Korjataanpa asia tänä vuonna. Minäpä oikein satuilen teille…mutta totta puhun tietenkin! Kautta tontun kunniasanan ja käsi tonttulakin päällä valan vannoen.
Me tontut suojelemme kaikkia olentoja ja huolehdimme monista asioista, mutta vastineeksi meitä tulee kohdella hyvin. Ne ihmiset, jotka eivät usko tonttuihin ovat onnettomampia. Kuin taas niille, jotka uskovat ihmeisiin ja taikoihin, on maailma paljon helpompi, kauniimpi ja hauskempi! Voisin aikuisillekin kertoa vinkiksi, että mitä lapsenmielisempi olet, sitä useammin voi nähdä vilahduksen nutustani ikkunan takana.
Minun nimeni on Jekku-tonttu ihan hyvästä syystä. Kuten muistatte, minulla on taipumus tehdä toisinaan teille harmittomia kepposia. Muistaakseni muutin kerran maitotölkkinne sisällön vedeksi. Mitäs muuta olen tehnytkään…? Olen keppostellut jo ainakin kolmesataa vuotta, joten muisti hieman pätkii. Taisin vaihtaa suolan tilalle sokeria ja kanelin korvasin paprikajauheella. Lego-palikoita olen ainakin survonut monien lasten kenkiin – ja erityisesti takakireiden aikuisten kenkiin.
Keppostelutaipumus on näet minulla suvun perintöä. Voin kertoa teille koko pitkän tarinan myöhemmin. Lyhyesti joskus kauan kauan sitten me tontut pidimme teitä ihmisiä vihollisina, jotka tulivat meidän maillemme. Kunnes aloitte lepytellä meitä lahjoilla. Jossain vaiheessa lepyttely kuitenkin unohtui ihmisiltä. Eivätkä kaikki aina muista kohdella tonttuja hyvin. Siksi me aloimme tehdä kaikenlaisia kepposia ja tihutöitä. Välillä vähän kuin varmuuden vuoksi, jotta ette unohtaisi hemmotella tonttuystäviänne.
Pääasiallinen tehtävämme on kuitenkin suojella teitä ja luoda joulun alla toiveikasta juhlatunnelmaa. Joten en minä kepposilla mitään pahaa tarkoita. Minä vain toimin niin, kuin tontut ovat aina toimineet.
Tänä vuonna minä ajattelin, että te saatte auttaa minua jekuttamaan vanhempianne. Yritetään muuttaa aikuiset mukavan leppoisiksi joulun lähestyessä. Aikuisilla kun on tapana huolehtia turhista. Oletteko huomanneet, että he murisevat sekä marisevat ajan kulusta ja ihan vain ajan kuluksi – usein ilman syytä.
Jätän teille silloin tällöin ruskean pussin tai kirjekuoren, jossa on kirjoitettu tehtävä ja tarvikkeet. Helena osaa jo lukea ohjeet itse, joten älkää näyttäkö pussin tai kuoren sisältöä vanhemmille. Yritän kirjoittaa selkeät ohjeet.
Tänään jätin teille etsittäväksi kaksi kuusenkoristetta. Ne ovat teidän omat jekkuilija-tonttu -mitallit, koska autatte minua! Saatte ne jo etukäteen!
3. joulukuuta
Kuulkaas lapset, kun tonttu jaarittelee nyt vähän itsestään. Minä satuin kuulemaan, kun äitinne nimitti minua äskettäin joulutontuksi. Pyh, minä en ole mikään joulutonttu! Aivan kuten sinä Helena hienosti äidillesi korjasit ja puolustit minua, olen ”paras ja ainoa Jekku-tonttu”.
Olen sukua kuuluisalle Turun linnan tonttu-ukolle. Olemme toistemme kääpiöserkkuja eli pikkuserkkujen lapsia. Vaikka ikivanhojahan me jo olemme. Minun kotini sijaitsee Turun Ruissalossa, vanhan Ruissalon kartanon kellarissa. Me tontut kun pidämme hämäristä asumuksista ja tykkäämme pysytellä pääosin ihmisiltä piilossa.
Olen ollut Ruissalon kartanon virallinen kodinhaltija jo satojen vuosien ajan. Tuolla kartanolla on vahvat kytkökset Turun linnaan, jota kääpiöserkkuni Turun linnan tonttu-ukko vartioi. Historian saatossa Ruissalon kartano on ollut pitkiä aikoja Turun linnaa hallinneiden kenraalikuvernöörien ja maaherrojen käytössä. Se on ollut Turun linnan latokartano. Meillä on Turun linnan tonttu-ukon kanssa salaiset maanalaiset käytävämme, joita pitkin me kääpiöserkukset, voimme vierailla toistemme luona. Turun linnan tonttu-ukko kertoi nähneensä teidätkin joskus linnassaan vierailulla!
Tämän kuultuanne te varmaan ihmettelette, miten minä olen teille Lahteen saakka eksynyt. Teidän äitinne lapsuudenystävä Johanna sattuu asumaan perheineen nykyään Ruissalon kartanossa. Vuokralaiset huolehtivat siitä niin hyvin, että minulle on jäänyt vähän luppoaikaa. Minun ei tarvitse olla enää koko ajan vahtimassa, että syttyykö siellä tulipalo uunin pesästä tai kynttilöistä. Joten päätin lähteä vähän seikkailemaan. Satuin lukemaan teidän osoitteenne tämän Johannan raapustamasta postikortista.
5. joulukuuta
Hejsan tytöt,
ja terveisiä Korvatunturilta! Vaikka en olekaan mikään joulutonttu, on minutkin värvätty kiireisimpinä aikoina Joulupukin apulaiseksi. Jälleen tänä vuonna sain tehtäväkseni kuljettaa Joulupukin ja Korvatunturin tonttujen silmälasit Turkuun silmälasiliikkeeseen huollettavaksi.
Pukki ja tontut kun ovat jo niin ikivanhoja, että näkö vähän temppuilee. He kuitenkin tarvitsevat näkökykyään, että pystyvät valmistamaan tarkkoja mekaanisia leluja ja näkevät lukea lasten kirjeet.
Pukki uskoo silmälasiensa huollon ainoastaan perinteikkäälle turkulaiselle silmälaseja korjaavalle tonttupajalle Oy Sankanen Ab:lle. Minua heidän työnsä laatu kyllä hieman epäilyttää. Noista yksistä laseista puuttuu edelleen sanka, vaikka vasta viime vuonna ne korjaamolla käytettiin. Taitaa vanha tonttu Sankanen olla jo vähän höpsähtänyt. Halusin vain kertoa teille, että kiirettä pitää! Heissuli vei!
6. joulukuuta
Huomenta tytöt! Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää!
Ihmettelettekö, miten vanha tonttu-ukko on löytänyt tänne äidin luokse, teidän uuteen tupaan? Minäpä kerron!
Ennen vanhaan, jos muutettiin uuteen kotiin, piti vanhan talon tulisijasta ottaa mukaan tuhkaa tai kiviä. Niiden mukana vanha kodinhaltija tai tonttu siirtyi uuteen kotiin. ”Jottei haltijan tulisi ikävä uudessa talossa”. Muistattehan, että me tontut tunnemme olomme kotoisaksi siellä, missä on takka, saunankiuas tai jonkinlainen tulenliekki loimottamassa.
Te toitte vanhasta kodista mukananne kynttilöitä ja sen ihanan pupuyövalon. Niiden valon hehku toi minut tänne teidän luoksenne. Myös se naapurin Heikin antama kettuvalo tuolla parvekkeella näytti tietä uuteen kotiin. Täällä on nyt tosi kodikasta ja turvallista tontun olla. Ja onhan teillä vielä myös vanha koti ja siellä takka, jonka takana voin lämmitellä.
Tiesittekö, että Suomessa on säilynyt sellaista vanhaa tietoa tapauksista, joissa uudessa paikassa asusteleva kodinhaltija-tonttu ja vanhasta kodista siirtynyt tonttu ovat ryhtyneet riitelemään paikasta. Joskus siitä on syntynyt oikein kunnon tappelu.
Mutta ehei, tässä teidän uuden kodin tapauksessa ei käynytkään niin. Täällä uudessa kodissa asui kyllä alun perin toinen kotitonttu. Hän oli sekä kotitonttu että lintujen haltija. Muistatteko sen kauniin pienen sinitiaisen, jonka löysitte kuolleena parvekkeelta tänne muuttaessanne? Te hautasitte sen hienoin seremonioin papan kanssa vanhan kotinne lähimetsään.
Kuulkaa sinne muutti samalla se vanha Kiikkulankadun kotitonttu. Se muutti täältä metsään lintujen seuraksi ihan hyvillä mielin. Se arvosti teidän luontoa kunnioittavaa tekoanne, koska on lintujen ystävä. Nyt näiden kahden kodin välillä vierailee ja teitä suojelee yksinoikeudella vanha kunnon Jekku-tonttu!
Leipoisittekos tänään pipareita, ja jättäisitte minullekin yhden tai kaksi illalla tonttuovelle, kun menette varmaan kohta takaisin isin luokse?
7. joulukuuta
Oikein hyvää ja reipasta huomenta teille toivottelee Jekku-tonttu!
Kiitoksia vaan oikein kovasti maittavista pipareista. Minä niin rakastan piparin tuoksua talossa. Ja se maku! Ja kun on vielä noin taitavasti koristeltu!
Se on kuulkaas hyvä tietää, mistä tonttu pitää ja mistä ei. Muistattekos, kun minä viime vuonna särjin äitinne astiaston. No se oli pelkkä onneton vahinko. Tontun kunniasanalla! Onneksi äitinne ei kuitenkaan suuttunut. Mutta tiedättekös, että ärsytettynä ja suuttuneena tonttu voi olla hyvinkin äkkipikainen.
Tiedän tapauksia, joissa tonttu on metelöinyt, viskonut ovia auki ja pudottanut jopa lampun katosta. Minua ette saa helposti suuttumaan, sillä olen niin leutomielinen ja hyvähermoinen tonttu. Ja te kohtelette minua niin hyvin.
Mutta kerronpa teille sellaisenkin vanhan sanonnan, jota viljeltiin joskus Elimäellä. ”Jos pihalla kasvavan ruohon päälle kaataa kuumaa vettä, niin talonhaltijan silmät palavat ja se rupee itkemään.” Sillä tavalla toimittuna seurasi talon väelle huonoa onnea.
Nyt kun te olette niin hemmotelleet minua, niin minä haluaisin ilahduttaa teitä jotenkin. Mutta en taida tietää, mistä te tällä hetkellä pidätte. Voisitteko alkaa laatia toivekirjettä joulua varten? Minä voisin välittää teidän kirjeenne sitten itse joulupukille.
8. joulukuuta
9. joulukuuta
Huomenta hyvät lapset!
Nyt on vanha risuparta kyllä erityisen ylpeä teistä. Minä kun keksin vähän ikävänpuoleisen ja ilkikurisen jekun äidillenne. Te ette kuitenkaan halunneet, että äiti myöhästyy töistä pysähtyneen kellon takia, ja paljastitte jekun hänelle ajoissa. Se oli aivan oikein toimittu!
Minä vähän testasin teidän oikeudentuntoanne ja halusin nähdä, osaatteko te ajatella itse. Se on kuulkaa tärkeä taito elämässä, ettei mene aina toisten hölmöilyihin mukaan. Sen tämä tonttu nyt näki, että te olette varsin hyväsydämisiä, rehellisiä ja viisaita lapsia.
Lupaan kautta tontun kunniasanan – ja käsi tonttulakin päällä valan vannoen, että tästedes keksin vain hauskoja ja harmittomia jekkuja.
Niitähän on riittänyt...
