Miehen leukaperät olivat taidokasta veistotyötä, lihakset kuin jumalten sorvaamat ja kourat väkivahvat. Hänen sananpartensa olivat lyhyitä ja arvoituksellisia. Hymy aavistuksen kireä, mutta siihen ei kätkeytynyt tekopyhyyttä tai vaaraa. Lapsen vaistoissa…
Tämän viikon blogitekstit on kirjoitettu seppämestari Matti Kelkan muistolle. Ne kaikuvat hänen Oripäähän rakentamansa kivisen monumentin henkeä. Mustan Raudan Linna on nyt heinäkuun viikonloput avoinna yleisölle. Tämän ensimmäisen tekstin on…
Runebergin päivän kunniaksi blogiin leijailee kaksi uutta sulkakynää: Valkea Haiku sekä Näkymätön Ninni. Heidän teksteissään ainoastaan teema ja kuvat ovat minun käsialaani, muu on syntynyt heidän kynistään ja sydämistään. Lautasellinen…
Viisi viikkoa olin sitkeän viruksen nujertama. Voimattomana peiton alla - joka paikkaan koski, jopa kävely sattui jalkapohjiin. Yskin niin, että luulin kylkiluiden murtuvan. Keuhkoissa ei ollut tilaa. Välillä katsoin kalenterista,…
Istun vanhempainillassa etupulpetissa tyttäreni paikalla, kun opettaja mainitsee hetken kuluttua alkavasta vanhempien esittelykierroksesta. Kädet hikoavat, enkä tahdo enää kuulla, mitä opettaja kertoo itsestään.Olen jälleen se paniikissa oleva pikkutyttö, joka laskee…
Kuljestelin pitkin ahonlaitaa ja hyppelehdin yli tuttujen katukivetysten omiin mietteisiini vaipuneena. Kaksi ystävääni (tai verivihollista - en ollut ihan varma) tulivat vastaan pyöräillen uusissa oransseissa farkkuhaalareissaan. Kateus nousi pintaan. Minäkin…
Miksi kirjoitan? Luultavasti kirjoitan tätä hyvin avointa blogiani, jotta välttyisin puhumiselta. Mikä sitten tekee puhumisesta niin vaikeaa?Se on minulle erityisen vaikeaa, koska pelkään:puhuvani toisen päälleantavani huonon vaikutelman itsestänihiljaisia hetkiä sanojen…
Olen kuullut joulun alla useamman ihmisen suusta, että joulu on ahdistavaa aikaa. He lähtisivät mieluummin ulkomaille, kuin ottaisivat kantaakseen joulun taakan. Itsekin vietin yhden joulun Teneriffalla ennen lasten syntymää. Jossain…
Suuri purjehdus Keväällä 2016 onnistuin ensikerran aikuiselämäni aikana irroittautumaan hikisestä yrittäjyyden oravanpyörästä ja hyppäämään tuulen kuljetettavaksi. Anoppini Arja ja hänen miehensä Reijo tarjosivat meille elämämme seikkailun katamaraanilla. Purjehdimme kolme viikkoa…
Purjehduksella syntyneestä lokikirjasta kehkeytyi niin pitkä artikkeli, että päätin julkaista yhden tekstin sijasta kaksi kerralla. Tuon seikkailun ohella mieleni syviin vesiin on viime päivinä sekoittunut lasten luovat oikeudet (viime viikolla…