Olen täällä blogissa monesti tunnustanut omia pelkojani ja häpeän aiheitani. Ajattelin tällä kertaa sekoitella omaa tunteellista soppaani vielä vähän lisää.Häpeän tunnustaminen muille nimittäin lievittää sitä. Niinpä keiton hauduttamiseen sitoutunut energiakin…
Kevään heräämisen voi vihdoin aistia. Peurat kurkistelevat ujosti puiden takana, muuttolinnut palaavat, harakat jäkättävät puiden oksilla ja pesätarvikkeita kerätään ahkerasti. Valo on tehnyt tänä vuonna hitaasti tuloaan ainakin Lahdessa. Välillä…
Jumppasalin esiintymislavan leveästi laskostetut sivuverhot esirippuna. Kohta työntyisin niiden välistä lavalle, liihotellen ja pyörien sifonkihuivi heiluen. Ensimmäisen puoli minuuttia koko koulu, opettajat ja vanhemmat tulisivat tuijottamaan yksin minun askeliani. Toiset…
Herätessäni uuteen viikkoon kaikki tuntui vyöryvän päälleni heti aamusta: kauhukuvat sodasta, Suomen käsittämättömät asekaupat, lasteni vääränlaiset vaatteet ja kotimme kaoottisuus. Mieltäni kivisti myös asiakkaiden, laskutettavien ja tulevaisuudelle sovittujen, odottamaton radiohiljaisuus.…
Siivekkään uni Silkinohut, läpikuultava lapseni, juo minut tyhjäksi ja vahvistu. Ime, kunnes olen luuta ja nahkaa. Sinulle olen valmis uhraamaan kaikkeni. Olet syy olemassaololleni. Matalapaine lähestyy, tunnen sen korvissani. On…
Olen välillä lukenut vanhoja kirjoituksiani uupumuksen ajalta, ja pohdiskellut, millä tavoin asiat ovat muuttuneet sen jälkeen.Uupumuksen keskellä kirjoitin vastauksen mentorini antamaan tehtävään: Mitä toivoisit elämääsi enemmän? ”Tahtoisin löytää niin paljon…