Olen täällä blogissa monesti tunnustanut omia pelkojani ja häpeän aiheitani. Ajattelin tällä kertaa sekoitella omaa tunteellista soppaani vielä vähän lisää.Häpeän tunnustaminen muille nimittäin lievittää sitä. Niinpä keiton hauduttamiseen sitoutunut energiakin…
Kevään heräämisen voi vihdoin aistia. Peurat kurkistelevat ujosti puiden takana, muuttolinnut palaavat, harakat jäkättävät puiden oksilla ja pesätarvikkeita kerätään ahkerasti. Valo on tehnyt tänä vuonna hitaasti tuloaan ainakin Lahdessa. Välillä…
Vietimme perheen kanssa joulun ja loppiaisen väliset kolme viikkoa Espanjan lämmössä. Majoituimme anopin ja hänen miehensä asunnossa Benalmádenassa Aurinkorannikolla. Matkustaminen on lapsillemme uutta, joten reissu tehtiin pitkälti heidän ehdoillaan. Päivät…
Herätessäni uuteen viikkoon kaikki tuntui vyöryvän päälleni heti aamusta: kauhukuvat sodasta, Suomen käsittämättömät asekaupat, lasteni vääränlaiset vaatteet ja kotimme kaoottisuus. Mieltäni kivisti myös asiakkaiden, laskutettavien ja tulevaisuudelle sovittujen, odottamaton radiohiljaisuus.…
Siivekkään uni Silkinohut, läpikuultava lapseni, juo minut tyhjäksi ja vahvistu. Ime, kunnes olen luuta ja nahkaa. Sinulle olen valmis uhraamaan kaikkeni. Olet syy olemassaololleni. Matalapaine lähestyy, tunnen sen korvissani. On…
Olen syksyn lapsi. Mikään vuodenaika ei heijastele yhtä hyvin mielenmaisemaani kuin syksy. Kuljen hurmioituneena mättäältä mättäälle. Pitäisi katsoa yhtä aikaa hakkaavaa tikkaa, leijailevia värikkäitä lehtiä yläilmoissa sekä matoina luikertelevia sienipolkuja…
Aiemman kirjoitukseni lukeneet tietävät, että työskentelin tänä kesänä lapsuudenmaisemissani Vahdolla konservoiden kirkon alttaritaulua. Majoituimme lasten kanssa vanhempieni luona lähes koko kesä- ja heinäkuun. Olin etukäteen ajatellut, että matkasta tulisi tietynlainen…